Olen krooninen viivyttelijä, joka välttelee opinnäytetyön tekemistä toista tai kolmatta vuotta. Tekemisen ajattelu saa aikaan silkkaa kauhua. Jos saan asiaan liittyviä viestejä tekemisessä mukana olleilta ihmisiltä, maailmaltani putoaa pohja ja sydämeni syke nousee kahteen sataan. Kun kuulen, että joku puhuu valmistumisesta, olen itkun partaalla - olipa kyseessä sitten naapurin kaima tai fiktiivinen henkilö.

Tiedän että pääsisin kärsimyksestäni eroon kohtuullisessa ajassa, jos tekisin töitä enkä keksisi sijaistekemisiä. Tämä tieto on yhtä tyhjän kanssa. Ahdistus on tällä hetkellä niin vahvaa, että jos en pakenisi sitä netissä surffailuun ja muihin projekteihin, se varmaan veisi minulta viimeisetkin järjen hivenet. 

Uskon, että avain on ahdistuksen ja syyllisyyden kohtaaminen hallittavissa erissä. Tämä blogi on olemassa sitä varten. Teen harjoituksia ongelman selättämiseksi ja raportoin edistymistä. Opettelen sietämään palaa kurkussani ilman, että pakenen tekemisiin jossa sitä ei tunnu.

Olen tällä hetkellä hyvin yksin. Uskon, että se on suuri syy ongelmiini. Jos luet tämän ja olet saman kaltaisessa tilanteessa, kärsitäänhän yhdessä!